Kirjaesittely

                                

                                      

                                        Tyttö yksinäinen

Salla Simukan Jäljellä on ensimmäinen osa kaksiosaisesta kirjasarjasta Jäljellä ja Toisaalta. Salla Simukka on tunnettu nuorten kirjailija. Hänen tunnetuin kirjasarjansa on Lumikki Anderssonista kertova trilogia. Se on käännetty kolmellekymmenelle kolmelle kielelle.

 Jäljellä-kirjan Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka luulee että hänestä ei ole mitään mihinkään. Koulussa Emmi ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan ja on yhä pelkkä potentiaali. Ystäviä Emmillä ei oikeastaan ole ja perhekään ei ole huomaavinaan Emmiä. Hän päättää karata, koska hän haluaa tulla huomatuksi tyttönä, joka katosi. Kun Emmi päätti palata karkureissunsa jälkeen kotiin, siellä ei ollut ketään. Hän päätti katsoa naapurustosta, eikä sielläkään ollut ketään. Koko kaupungissa ei ollut ketään. Olivatko kaikki oikeasti kadonneet kokonaan?

 Mielestäni osuvimmat kohdat kirjasta ovat seuraavat:

Emmiä hävetti olla 15-vuotias ja potentiaali. Kyllä hän tiesi, mitä potentiaali tarkoitti. Se tarkoitti oikeastaan sitä, ettei ollut mitään. Heitä ei olisi pitänyt olla edes olemassa, mutta nyt vielä he muodistivat oman ryhmänsä. "Siirtymäkauden ajan. "Potentiaali tarkoitti yhtä kuin luuseri ja väliinputoaja.

Emmi nosti leikkimökin sängystä patjan lattialle ja levitti makuupussinsa sen päälle. Hän avasi ananastölkin ja söi siitä puolet. Mökissä oli hämärää ja hiljaista. Sinne ei kuulunut liikenteen ääni eikä mikään muukaan. Hän mietti kuolemaa, hän mietti Pientä merenneitoa. Sitten hän ei jaksanut miettiä mitään. Silmät alkoivat painua kiinni. Hän ei ollut saanut edellisenä yönä nukuttua kuin muutaman tunnin, kun oli hionut pakosuunnitelmansa yksityiskohta yksityiskohdalta. Emmi pujahti makuupussiin sisälle ja nukahti nopeammin kuin pitkiin, pitkiin aikoihin.

Mielestäni nämä kohdat ovat mieleenpainuvia, koska näissä kappaleissa on paljon kuvailua, yksityiskohtia ja tekstit ovat hyvin tunteikkaita.

Kirjan tärkeimpiä henkilöitä ovat Emmi Aalto ja Onerva. Emmi oli yksin maailmassa ja hän ei nähnyt yhtäkään ihmistä moneen viikkoon. Emmi päätti mennä etsimään toisia ihmisiä, joten hän päätti mennä rautatieasemalle. Rautatieasemalla Emmi tutustui tyttöön nimeltä Onerva. Emmi ei tykännyt Onervasta aluksi, koska hän oli Emmin mielestä ylimielinen. Silti he tykästyivät toisiinsa, koska molemmat olivat kokeneet samoja asioita, kuten masennusta ja syrjintää. Kaverisuhde parani entistä enemmän, koska molemmat kuuntelivat toistensa huolia ja myös kivoja asioita. Emmi päätti muuttaa Onervan luokse, jotta heidän ei tarvitsisi olla yksin ja he voisivat pitää seuraa toisilleen.

 Mielestäni Emmin ja Onervan kaverisuhde oli aluksi hieman sekava, koska heidän luonteensa olivat aivan erilaiset. Emmin luonne on hyvin rauhallinen ja harkitsevainen. Toisin kuin Onervan luonne on aika villi, vapaa ja äkkipikainen. Kun Emmi ja Onerva tapasivat, Onerva halusi heti juhlia tutustumistaan rikkomalla rautatieaseman karkkiautomaatin lasin. Onerva kehotti Emmiä heittämään kiven lasia päin, jotta he voisivat ottaa karkkia automaatista. Emmi ei halunnut millään rikkoa lasia, koska pelkäsi, että voisi joutua ongelmiin. Onerva sanoi Emmille, että ei täällä ole ketään, joten et voi joutua ongelmiin. Emmi heitti kiven automaatin lasia päin. Automaatin lasi meni rikki ja molemmat alkoivat syödä iloisena karkkeja. Jos minä olisin Onerva, sanoisin saman asian Emmille. Jos olisin Emmi minäkin vähän epäröisin kiven heittämistä lasiin.

Kirjan lukeminen oli hyvin mieluisaa, koska halusin koko ajan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Mielestäni oli mielenkiintoista lukea, miten esimerkiksi masennus vaikuttaa ihmisen elämään. Kirja myös herättää ajatuksen voiko yhtäkkiä herätä maailmaan seuraavana aamuna, jossa ei ole ketään missään. 

Tykkäsin kirjasta todella paljon ja suosittelen sitä kaikille nuorille, koska se on todella hyvä, jännittävä ja mielenkiintoinen kirja. Koska ensimmäinen osa Jäljellä oli niin hyvä ajattelin lukea toisen osan Toisaalta.